Tetrahydrotiofeenia käytetään laajalti kaupunkien kaasuputkijärjestelmissä, mukaan lukien maakaasu ja nestekaasu (LPG). Alan standardit edellyttävät, että kaasuun lisättävän tetrahydrotiofeenin pitoisuus on säädettävä välillä 16-25 mg/m³, jotta ihmiskeho pystyy edelleen havaitsemaan sen hajulla, vaikka pitoisuus saavuttaisi 1/5:n alemmasta räjähdysrajasta (noin 0,2 tilavuusprosenttia). Esimerkiksi kaasuyhtiö tietyssä kaupungissa lisää 18 mg/m³ asuinkaasuun, kun taas teollisuuskaasun lisäystä 22 mg/m³ lisää putkilinjan suuremman tilavuuden vuoksi.
Tuotantoprosessissa tetrahydrotiofeenin synteesiprosessi vaikuttaa suoraan kustannuksiin. Yleisin prosessi on tiofeenikatalyyttinen hydrausmenetelmä, joka vaatii nikkeli-pohjaisten katalyyttien käyttöä korkeassa lämpötilassa ja korkeassa paineessa (esim. lämpötila 200-250 astetta, paine 5-10 MPa). Raaka-aineita ovat tiofeeni, vety ja liuottimet, ja laiteinvestointien osuus on noin 40 % tuotantokustannuksista. Toinen menetelmä, tiolihapetusmenetelmä, tuottaa monia sivutuotteita, ja sen puhtaus on vaikea kontrolloida, vaikka siinä käytetäänkin helposti saatavilla olevia raaka-aineita, ja sitä käytetään enimmäkseen low-end-markkinoilla.
